4. Äksyilyä

 -Mene tekemään läksysi, Jane sanoi telkkarin ääressä istuvalle Anetelle.
-Ihan kohta, Anette vastasi laiskasti eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen.

 -Anette, nyt! Jane sanoi painokkaammin ja meni sammuttamaan telkkarin.
-Hei, mitä sinä teet? Anetti kysyi äkäisenä.
-Sinlla on vielä läksyt tekemättä, sen jälkeen voit katsoa telkkaria, Jane sanoi rauhallisesti.

 -Mikä sinä olet minua komentelemaan. Et ole äitini! Anette huusi vihaisena.

 -Anette, mitä sinä sanoit? Max karjahti.
-Että hän ei ole äitini, Anette sanoi nyt jo vähän epävarmemmin.
-Sinä painut nyt yläkertaan tekemään ne läksysi ja mietit mitä sanoit! Max huusi vihaisena ja Anette säpsähti. Isä ei ikinä huutanut hänelle.

-Just joo, puhahti Anette ja meni tömistellen yläkertaan.

 -Hei, älä välitä. Ei hän ajatellut mitä sanoi, Max sanoi ja pyyhki Janen kostuneita poskia.

 -Eikait niin, Jane vastasi vaisusti.

 -Minä vain oletin, että hän on hyväksynyt minut. Olen kuitenkin ollut täällä jo niin kauan. Tai siis olen ollut kokoajan hänen elämässään mukana. Minä ainakin pidän häntä lapsenani, Jane kuiskasi.
-Voi kulta, minä tiedän sen. Kyllä hänkin pitää sinua äitinään. Hänhän kutsuukin sinua äidikseen. Tänään hän on vain pahalla päällä, Max sanoi.

 -En vain haluaisi, että hän paiskaa sen, joka kerta vihaisena päin minun kasvojani.
-Usko pois, hän katuu jo sitä mitä sanoi. Kyllä hän sinua rakastaa yhtä paljon kuin minuakin, Max vakuutteli vaimolleen.

-Anette, eikö sinun pitänyt tehdä läksyjä?

 -Anette!

 -Joo,joo. Älä hoputa.

 -Mitä tämä on nyt olevinaan? Max kysyi vakavana.
-Ei mitään, Anette mumisi.

 -Anteeksi isä.
-Ei sinun minulta pidä anteeksi pyytää, Max vastasi.

 -Ymmärrätkö, että se mitä sanoit loukkasi Janea? Hän on pitänyt sinusta huolta siitä asti kun olit pieni.

-Kyllä, kyllä. Minulla oli vain huono päivä koulussa. Minä en jaksaisi tehdä läksyjä.
-Niin, meilläkin on välillä huonoja päiviä töissä, mutta työt on silti tehtävä.

 -Äiti, Anette sanoi mentyään keittiöön.
Jane jatkoi sanomatta sanaakaan iltapalan laittoa.

 -Äiti!
-Olen pahoillani, siitä mitä sanoin. Tietenkin sinä olet minun äitini, Anette sanoi itkukurkussa.

 -Tietenkin sinä saat anteeksi, mutta ymmärrätkö, että aina ei ole hyvä sanoa sitä mitä ajattelee?

 -Kyllä minä ymmärrän. Minulla oli vain koulussa huono päivä. Piia sanoi, että minä olen lihava. Se loukkasi minua.

-Voi sinua. Et sinä ole lihava, mutta vaikka sinua loukattaisiin, et voi purkaa sitä muihin.

 -Etkö ole vieläkään tehnyt läksyjä? Max kysyi ärtyneenä iltapalalla.

 -Äiti, lupasi auttaa mina niissä iltapalan jälkeen, Anette vastasi ja hymyili Janelle.
-Vai niin. Selvä sitten, Max vastasi.

                                                  ***Seuraavana päivänä***

 -Matkailualan opiskelijaryhmä haluaisi päästä tutustumaan hotelliimme. Ehditkö pitää kierroksen tällä viikolla? Jane kysyi Maxilta, joka oli uppoutunut töihinsä.

 -Etkö sinä voi pitää sitä kierrosta? Max kysyi.
-Heidän opettajansa halusi, että hotellin omistaja voisi samalla myös kertoa työpäivistään oppilaille, Jane jatkoi.
-Vai niin. No torstai tai perjantai käy. Silloin minulla ei ole työpalavereita.

 -Mutta Max, mitä sinä nyt? Hämmästynyt Jane kysyi kun Max sammutti tietokoneensa ja kaappasi Janen syleilyynsä.

 -Vietän hieman aikaani vaimoni kanssa kahdestaan, Max mumisi.
-Mutta Max, me olemme töissä, Jane kauhisteli.

 -Mitä sitten, minä omistan tämän paikan? Max virnuili.

 Kello läheni jo kahtatoista ja Anette makasi edelleen kotona vuoteessaan. Koulu oli alkanut jo hyvänaikaa sitten.

 Yhdenaikaan Jane kuuli kun oveen koputettiin.
-Sisään.

 Anette asteli Janen työhuoneeseen sisään.

 -Anette mitä teet täällä? Sinun pitäisi olla koulussa?

 -Myöhästyin bussista, Anette vastasi.

 -No jopas. Ja tulet tänne vasta kun koulu on loppumaisillaan. Tuleppas, mennään käymään isän toimistossa.
-Onko isälle pakko kertoa? Anette kysyi pienesti hymyillen.
-Tietenkin!

 -Katsos kuka täällä on, Jane sanoi Maxille, joka teki työvuorolistoja.

 -Anette, mitä teet täällä?
-Myöhästyin bussista, Anette vastasi.

 -Eikö sinulla ollut kelloa soimassa? Sinun pitää osata herätä jo ajoissa. Meillä on äitin kanssa töitä, meistä ei kumpikaan ehdi viedä sinua koululle tänään, Max tuskaili.

 -Se oli vahinko. Kellosta loppuivat patterit. Eikait se haittaa, jos olen yhden päivän pois koulusta?
 -Vai niin. No minun on soitettava kouluun, joka tapauksessa.

 -Mitä, miten niin ei ole ollut muutenkaan koulussa paljoa? Max kysyi hämmästyneenä puhelimeen.
-Kyllä, ymmärrän kyllä. Minä puhun hänelle.

 -Kuules tyttö, opettajasi sanoi, että olet ollut tällä viikolla vain kaksi kertaa koulussa! Onko se totta?
-Ööh... No ehkä? Anette sanoi arasti.

 -Mitä tämä on olevinaan? Sinun pitää käydä koulussa.Tälläinen peli ei vetele, minä olen hyvin vihainen sinulle.

 -Mikä sinä olet minua neuvomaan! Sinä, et tiedä millaista siellä on, Anette tiuskaisi.
-Sinun pitää kertoa, jos siellä on jokin pielessä, Max sanoi.

 Anette nyyhkäisi.
-Minä en halua mennä sinne!