maanantai 9. heinäkuuta 2012

2. Totuttelua

 -Oho. Huhut pitävät sittenkin paikkansa. Ystäväni Markus toteaa kun saapuu työpaikalleni.
 -Mitä tarkoitat? kysyn.
-Että sinulla on lapsi. Hämmästyin kun kuulin ja sanoin, ettei varmasti ole, mutta olinkin väärässä.
-Mitä minulta on mennyt ohi? Markus kysyy kulmat kohollaan.
-Noh. Viime viikolla kävi niin, että Elaisa, Katariinan äiti poikkesi täällä tuo tyttö mukanaan ja ilmoitti, että se on lapseni. sanon kiusaantuneena.
-Ohhoh. Miksi hän sen sinulle toi? Poikamiehelle, joka ei ole ikinä koskenutkaan lapseen. Markus naurahti.
-Katariina on kuollut. vastaan.
Markus katsahtaa minuun järkyttyneenä.
-Otan osaa.
-Kiitos.
 -Meinasin kysyä oletko varma, että tyttö on sinun, mutta siitä ei ole kyllä epäilystäkään. Hänhän on aivan sinun näköisesi. Markus sanoo ja nostaa Aneten syliin.
 -Mietin samaa, mutta olen myös sataprosenttisen varma, että tyttö on minun. Hän ei ole yhtään Katariinan näköinen. Silmät, nenä, suu. Hiukset, kaikki ovat minulta.
-Voit vain toivoa, että luonne ei ole äidiltä. Markus naurahtaa.
-Niinpä. vastaan.
Katariina. Siitä on pitkä aika. Tyttö ei tule ikinä muistamaan äitiään. Sääli. Hän olisi ollut hyvä äiti.
 -No, mitä mieltä olet tästä? Markus kysyy ja nostaa tytön ylös ja Anette kikattaa riemuissaan.
-Niin. En tiedä. Alussa olin kauhuissani. Mutta hyvänenaika sentään. Hän on lapseni!
-Oliko sinulla jotain asiaakin kun tulit tänne? kysyn.
-Ei ihmeellistä. Tulin katsastamaan huhut ja ajattelin jos tulisin katsomaan illan pelin luoksesi?
-Käyhän se. Sain työtkin jo tehtyä.
 -Mitäs olet puuhannut viime aikoina kun ei ole kuulunut mitään? kysyn Markukselta kun pääsemme meille.
 -Perustin kiinteistövälitysfirman.
-Ohhoh. Siinä sinulla riittää tekemistä.
-Niinpä. Jos tarvitset asuntoa, tule puheilleni. Markus naurahtaa.
-Taatusti.vastaan.
 -Matsi alkaa. Mennäänkö katsomaan? kysyn.
-Tottakai. En jättäisi tätä peliä välistä mistään hinnasta. Tulin tänne kun tiesin, että sinulla on parempi telkkari. Markus nauraa.
 Kesken matsin Anette nukahtaa syliini. Ja tuhisee hennosti niskaani. En voi sanoa, mutta se koskettaa sydäntäni.
 -On se kyllä jännää, että sinulla on meidän porukasta ensimmäisenä lapsi. Markus päivittelee.
-Sanoppa muuta. Ajattelin, että Richard ja Camilla saisivat ensimmäiseksi. vastaan.
-No, he kyllä järkyttyvät näistä uutisista. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kertomaan.
-Saat kyllä hoitaa minun puolestani sen kertomisen. Nauran.
 -Minun täytyy kyllä nyt lähteä, mutta näkyillään. On kyllä soma tyttö. Markus sanoo aamulla ja pörröttää Aneten hiuksia.
 -Oli mukava kun pistäydyit. Tule toistekkin. Taidan olla vielä vähän aikaa sidottuna kotiin. Nauran.
-Reippaasti vaan lapsi mukaan ja kyläilemään. Markus sanoo.
-Enpä tiedä. vastaan.
-Eivät muut mitään sano, hämmästyvät vain. Markus sanoo ja lähtee.
 Markuksen lähdettyä kävelytän Anettea, joka kävelee jo melkein itse.
 -Hienosti se meni. Sanon tytölle.
-Taidat sinä olla isin tyttö vai mitä?
 -Kyllä me selvitään pikkuinen. Isä lupaa. kuiskaan Aneten korvaan.
 Illalla katselen kun Anette leikkii palikkalaatikon kanssa. Pitäisikö minun vihdoinkin raivata vierashuoneesta tilaa ja tehdä siitä Anetelle huone? Minä nimittäin aion kasvattaa tuon tytön. Meni syveen tai saveen.
 Taisin nukahtaa. Havahdun kun pieni käsi tarttuu minua lahkeesta.
 Katson kun Anette kipittää karkuun kun huomaa, että heräsin.
Anettehan kävelee itse!
Minusta on oikeastaan mahtavaa todistaa näitä hetkiä. Minä olen ainut, joka näkee tämän kehityksen.
 -Mitäs, juoksenteletko sinä täällä ilman tukea! nauran ja kaappaan tytön syliini.
 Outo tunne valtaa minut. Vanhemmuus. Tältä se varmaankin tuntuu. Olisin valmis puolustamaan tätä pikkuista henkeen ja vereen.
Jos vain olisin tienyt, että Katariina odotti lasta olisin pitänyt hänet keinolla millä hyvänsä luonani. Kun hän vain olisi tienyt, että rakastaisin kyllä meidän lastamme.

 Toinen osa!

3 kommenttia:

  1. ihan kiva aihe mutta kiinnitä huomiota:
    -Saat kyllä hoitaa minun puolestani sen kertomisen. Nauran.
    se pitäs kirjottaa näin:
    -Saat kyllä hoitaa minun puolestani sen kertomisen, sanon naurahtaen (muutin loppupätkän silleen vähäsen sulavammaksi(?) tai silleen ja huomaa toki että tohon tulee pilkku, ei pistettä) koita jatkossa huomata tuo.

    VastaaPoista
  2. tulipas luettua nyt nää jo ilmestyneet osat. aihe on todella hyvä tarinalle ja uskon todella, että tästä tulee yhtä hyvä kun You and Mestä (jonka loppumisesta olen yhä vähän surullinen :c). tykkäsin kummastakin osasta tähän mennessä (ja tietysti myös prologista). jatkoa kehiin? :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas kommenteista :)
    Anonyymi- kiitos vinkeistä, koitan parantaa kirjoittamista. Se ei ole koskaan ollut vahvuuteni, joten toivon, että tällä tavalla se paranee.
    Ansku- teen uuden osan heti kun palaan takaisin kotiin, nyt vietän hieman lomaa sukulaisilla :)

    VastaaPoista