5. Pelastaja

                                                            Kertojana Anette

   Istuin bussissa taas yksin, niinkuin jokaisena muunakin kertana. En ollut suostunut kertoa isälle mikä minulla oli. Ei se olisi auttannut mitään, vain pahentanut tilannetta. Selviäisin peruskoulusta yksin. Ylä-aste tuskin toisi mitään helpotusta, sinne tulisivat kaikki samat ihmiset, pieni kylä kun tämä oli.

 Iltaisin läksyjen jälkeen sanoin meneväni kavereille, mutta oikeasti menin keskustan puistoon keinumaan. En halunnut, että äiti ja isä huolestuisivat. Kyllä minä tiesin miksi minua kiusattiin, koska muut olivat kateellisia. Tälläisessä pikkukylässä oli harvinaista, että oli varakkaasta perheestä. Tai siis minun tapauksessani rikkaasta. Isällä oli rahaa vaikka muille jakaa. Mutta ei se tarkoittanut, että saisin kaiken mitä haluaisin. Ei todellakaan. Ei rahalla ainakaan ystäviä saanut.

 Voi ei. Kuulin huutoa kauempaa. Zac käveli puiston portista sisään.
-Pois siitä, minä haluan siihen! Zac huusi, en lotkauttanut korvaanikaan.

 -Kuulitko? Minä haluan siihen. Zac sanoi ivallisella äänellä.
-Minä olin tässä ensin, tuossa on muitakin keinuja, vastasin. Tällä kerralla en antaisi periksi.

Zac tarttui minua kovaa ranteesta ja veti minut pois keinusta.

-Hei! Tuo sattuu, voihkaisin.

-Minähän varoitin sinua, etkö sinä ymmärrä puhetta? Zac kimpaantui.

Hän on minusta oikeasti vähän pelottava. Hänestä tulee varmasti nuorisorikollinen.

 -Eikö tuollaisen isin pikku lellikin pitäisi olla jo kotona nukkumassa? Zac sanoi alentavasti.
Juuri tuo oli syy, miksi uhmasin kotiin tuloaikoja, en halunnut vaikuttaa nössöltä.
-Ei kuulu sinulle, monelta minä menen nukkumaan, vastasin nenäkkäästi. Siinä samassa Zac tönäisi minut kumoon maahan.

Noustessani maasta kuulin huudon takaantani.
-Hei, jätä se tyttö rauhaan!

 Tulija tuuppasi Zacia, joka meinasi lentää rähmälleen, mutta sai tasapainonsa pidettyä.
-Kuka sä luulet olevasi? Zac inisi säälittävästi.

 -Joku, ketä sun kannattais varoa, poika sanoi ylimielisesti.
-Ja sanoo hän, prinssi rohkea, Zac naurahti ja veti silmänsä viiruille.

 -Olet kyllä säälittävä kun kiusaat tyttöjä, poika tuhahti Zacille ja tönäisi tätä taas.
 -Ala vetää tai teen susta selvää! Poika ilmoitti Zacille, joka ei uskaltanut vastustella.

Sitten Zac katsahti minuun.
-Varokkin jos kerrot tästä jollekkin koulussa. Teen sinusta selvää.

Katsoin nyrpeänä Zacin perään, joka käveli tömistäen pois.

 -Oletko kunnossa? Poika kysyi.

 -Ky-kyllä. Kiitos, änkytin.
-En ole nähnyt sinua ennen, asutko täälläpäin? kysyin punastuen.

 -Ilo on minun puolellani, on hauskaa höykyttää tuollaisia nössöjä. Muutin viikko sitten Bridgeportista tänne.
-Ai, millä luokalla olet? kysyin edelleen punaisena.

 -Olen seiskaluokalla, entä sinä?
-Olen kuudennella, vastasin.  Siistiä, jos saisin ylä-astelaisen kaverin, joka suojelisi minua ensi vuonna.
-Sittenhän me pääsemme ensi vuonna samaan kouluun, poika hymyili minulle.

 -Haluaisin näyttää sinulle yhden paikan, tuletko mukaan? poika kysyi.

-Minun pitäisi oikeastaan olla jo kotona, vastasin nolona.
-Eikait sitä aina tarvitse olla niin ajallaan? poika kysyi.
-Eikait? vastasin epävarmana.
-No mitä jos mennään huomenna? poika kysyi.
-Sopii, tulen samaan aikaan tänne, sanoin.

 Seuraavana iltana lähdin sydänjyskyttäen Juusoksi esittäytyneen pojan mukaan.

 -Enää ei ole pitkä matka, Juuso huusi.

 Saavuimme vedenpuhdistamolle. Menimme sisään revenneen aidan kolosta. Sydämeni jyskytti hullun lailla.

 -Täällä ei kyllä varmaan saisi olla? sanoin kauhuissani.

 -Älä viitsi olla ilonpilaaja. Etkö riko koskaan sääntöjä? Juuso katsoi minua suoraan silmiin ja virnisti.
-Kyllä minä joskus, vastasin nolona.

 Kävelimme isojen ritilöiden luokse. Pelkäsin, että putoaisin sinne kun Juuso käski katsoa alas.

 -Katso, eikö ole jännää. Tuonne likavesi laskee, Juuso selitti minulle.

 -Tule mennään katsomaan lähemmäs, Juuso sanoi ja tarttui minua kädestä ja johdatti portaille.

 -Ihmeellistä, huokaisin.
-Eikö? Juuso hymähti.

-Kiitos tästä illasta.Minun on pakko mennä nyt kotiin, sanoin sydän läpättäen.
-Ole hyvä. Ensi vuonna nähdään sitten varmaan, Juuso totesi.

Viides osa, mielipiteitä! :)